Olen taas saapunut siihen, kun pitäisi päättää suunta omalle elämälle. Se tuntuu aina niin pelottavalle, mutta sillon tietää, että ohjakset ovat käsiissäsi. Voit päättää ihan mitä vain ja tehdä sen mukaan, tai sitten muuttaa suunnitelmaa lennosta.
Jos lähtisin ulkomaille? Tai uskallanko vaihtaa paikkakuntaa uudestaan? Entäs jos muuttaisin lapsuuden maisemiin takaisin?
Monissa suunnitelmiissani on monia hyviä puolia, mutta kammoksun sitä kuin monta huonoa puolta löydän päätöksiistäni. Toki se on elämää ja siihen on totuttava, että tekee virheitä. Se tekee elämästä mielenkiintoista...edes se on nurjien asioiden hyvä puoli.
Haluaisin suuresti lähtä eri paikkakunnalle, vaikka olen nykyisessä paikassa asunut alle puoli vuotta. Minun piti tulla tänne opiskelemaan, mutta en saanut paikkaa. Ajattelin, että voisin kokeilla keväällä uudestaan...mutta olenko enää täällä? Olenko enää se sama ihminen, joka haluaa muuttaa maailmaa edes hitusen paremmaksi? Jokainen hetki ja jokainen sanomani asia muuttaa minua ja ympäröivää maailmaa jatkuvasti. Elämme jatkuvassa muutoksessa, vaikkei se aina siltä tunnu.
Ihmisenä olen muuttunut 5-vuodessa todella paljon. Ennen olin menossa joka paikassa, näin ihmisiä ja nautin elämästä sellaisenaan. Nyt istun kotona ja mietin mitä teen tänään. En ole enää se iloinen ja menevä ihminen, kun olin ennen. Olen koittanut etsiä sitä jatkuvasti, varsinkin alkoholin voimalla. Miksi teen itselleni niin? Tahdon vain tuntea, että olen elossa. Kuihdunko pois vai onko tämä vain väliaikaista?
Jokin osa minusta kuoli pari vuotta sitten. Erittäin kipeän eron myötä muutuin kylmäksi. Olen myös sitä koittanut etsiä. Kuulen vain sanoja siitä kuinka olen ensin niin mukavan lämpimän oloinen ja tutustuttua enemmän minuun muutun kylmäksi. Pelkäänkö päästää lähelleni ketään? Entäs jos joku pääsee lähelleni? Onko silloin tuhoni lähellä vai voinko vihdoin ja viimein antaa itselleni periksi.
Koitin sitä...koitin antaa itselleni periksi ja päästää tunteet valloilleen.. se mitä sain oli vain hymy ja toteamus että olemme kavereita.
Tahtoisin vain elää ja levittää siipeni, näyttää maailmalle, että minusta on tähän! Oli kyse ihmissuhteista, koulusta tai työstä... päästäkää minut näyttämään mihin kykenen.
Rakkaudella Kaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti