Kevät!

Linnut laulaa ja aurinko paistaa. Ihanaa aikaa..eikö? Olen lomaillut nyt maalla yli viikon ja on tehnyt todellakin hyvää. Vaikka olen auttanut maatilalla hommiissa, niin se ei ole haitannut rentoutumista.
Olen pikku sisarusteni kanssa pelannut pelejä, katsonut leffoja jne.

Mutta sillon kun saa olla vaan...alkaa ajattelemaan asioita. Mietin millainen elämäni olisi jos olisin valinnut toisin.

Onko kenties tuolla toisessa ulottuvuudessa toinen Kaarina, jolla on lapsi. Tai kenties häntä ei olisi enää. Ehkäpä hän olisi kuuluisa pop-laulaja.

Olen monesti miettinyt mitä olisi käynyt jos oisin esim elämässä valinnut muita valintoja esim: muuttanut espanijaan, alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka kaipaa vielläkin minua, vai ehkäpä jäänyt paikalleni sinne missä olin viellä viime kesänä.

Olen muuttamassa puolen vuoden sisällä toista kertaa. Se on erittäin rasittavaa, mutta toisaalta uusi alku ja uudet kuviot tekevät hyvää....mutta entäs jos koko ajan liikkuu? Ei kerkeä tutustua ihmisiin ja sitä sulkeutuu oman kuoren sisälle.

Entäs jos olen löytänyt onneni?Vai onko se joissain muualla? Entäs jos hän on se kaupan kassalla hymyilevä mies, luokan pelle tai työpaikan pomo.Jos tykkääkin etsiä erinlaisia miehiä, eikä sitoutua? Elämä sinkkumaailmassa on kiehtovaa, koska aina on jotain mitä tapahtuu. Kunhan itse on mukana muutoksessa. Mutta entäs jos kokoaikainen muutos kiinnosta. Jos olisikin parisuhde? Tasaista ja harmaata vai vuoristorataa ja räiskyvää. Mistä löytää elämän kultaisen tien?

Rakkaudella Kaarina

Oikea polku?

Oletko koskaan miettinyt, mistä tietää tekeekö oikein? Asiat jotka on suuria päätöksiä, ovat vaikeita päättää. Aina sanotaan, että sydän tietää. Entäs jos on tehnyt päätöksen sen pohjalta että tuntuu hyvälle ja huomaat myöhemmin olevan sen väärä. Onko meille kaikiille kirjattu kohtalo, jonka mukaan me menemme. Mikä on se päämäärä, johon pitää niin kovasti oppia elämässä?

Suuret muutokset elämässäni ovat olleet: parisuhteet, erot, ystävyydet ja muutot. Olen huomannut, että hyvältä tuntuvat asiat eivät olekkaan lopuksi niin hyviä, kun oletin. Vai pitäisikö oletukset laittaa nollaan, niin voisi nauttia kaikesta täysillä.

Olen nyt muuttamassa mieheni kanssa yhteen. Paikkakunta on minulle lähes tuntematon ja miehelle kotikunta. Minulla on ollut pelkoa ja iloa, joten voinko olettaa että sekavat tunteeni johdattaa hyvään. En uskalla odottaa täysillä hyvää, koska luultavasti silloin joudun pettymään. Mutta mikään muu ei auta kun ottaa selvää asiasta :)

Mikä on lopputulos, johon päädytään..mihin meidät valmistetaan elämän tiellä? Onko se kumppani, yhteinen asunto ja lapsia ja/tai lemmikkejä?

Rakkaudella Kaarina

Kiusaamista vastaan!

Nyt on facebookissa ryhmä: Älä kiusaa vierestä - Ryhdy vastarintaan

Kiusaaminen on hyvin vakava asia. Itse mietin vielläkin peruskoulussa ollutta tyttöä joka käänsi aina ihmisiä minua tai vuorollaan kaveriani vastaan. Olimme tiivis 3-5hlö porukka 9vuoden ajan (peruskoulu) ja sen aikana tämä tyttö terrorisoi porukkaa. Itse huomasin vasta myöhemmin asian..en kai halunnut myöntää asiaa. Hän oli todella ovela saamaan ihmiset kääntymään yhtä ihmistä vastaan. Tyttö yllytti yhden Emman(nimi muutettu) pahoinpitelemään minut kerran, mutta suutuin niin paljon, että Emma heitettiin porukasta kokonaan pihalle. 

Myöhemmin ammattikoulussa jouduin semmoiseen luokkaan missä kaikki oli ilkeitä toisilleen. Ensiksi tytöt juttelivat kivoja luokassa, mutta jos esim. Heidi(nimi muutettu) lähti pois luokasta, niin kaikki alkoivat puhumaan Heidistä todella pahasti. En tuntenut kuuluvan siihen luokkaan ollenkaan, joten opiskelut jäivät kesken (eikä alakaan lopuksi ollutkaan oikea..onneksi)

Nykyään netissä törmään monenlaiseen kiusaamiseen. Mm. irc-galleriassa, facebookissa, irkissä, aapelissa, suomi24 ja tuskin niitä saadaan koskaan lopetettua, mutta vähennettyä.

Joten jos näet että jotakuta kiusataan, ryhdy vastarintaan! :)

Rakkaudella Kaarina

Millaista on oikea ystävyys?

Mikä on nykypäivän oikea ystävyys(best friend-käsitys)? Onko se lahjoja ja bilettämistä? Vai lounaita ja viiniä iltaisin. Sillä ei varmasti ole merkitystä mitä tekee ystävänsä kanssa, kuhan on hauskaa. Mutta onko seläntakana puhumisesta tullut joka päiväistä?Joka vuosi voin vain todeta, kuinka ihmiset ovat ilkeitä toisilleen.
Olen todistanut lähipiirissäni mm. kolmiodraamoja ja kaksinaamaistuutta (todella paljon!). Itse olen syylistynyt joskus näihin, mutta en usko että kukaan on pyhä neitsyt maria. Mutta tarkoitan todellisella ystävyydellä, että ei puukoteta selkään ja jauheta p#skaa aina kun ei huomata. Missä on ystävät, joille voi kertoa kaiken ja he eivät jauha siitä takana. Missä on ystävät, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kun olet ja sanovat asiat suoraan. Olen huomannut, että naisten keskuudessa kaksinaamaisuus on "normaalia". Siksipä juuri jotkut naiset ovat mielummin ystäviä miesten kanssa, koska he sanovat lähes tulkoon aina asiat suoraan (ja eivät ole läheskään niin kaksinaamaisia). Poikkeuksia aina löytyy näistä kaveruus-suhteista, mutta he saavat olla vain onnellisia. 

Lahja asiaan lisätäkseni olen huomannut ihmisiä, jotka pysyvät vaan lähellä jos ostat heille kivaa yms. He eivät ole todellisia ystäviä, mutta käsitys on alkanut juurtumaan joidenkin käsitykseen että tämä on sitä ystävyyttä.

Myös käsitys siitä että ilman alkoholia ei voida pitää hauskaa. Kuinka moni kaveruus on mennyt rikki kun on humalassa saatu tyhmiä ideoita. Juominen fiksusti on parempi. Pysyvätpä ainakin ystävät ja "ystävät".

Rakkaudella Kaarina