28.11.2014

Kun näet todellisuuden toisessa

Joskus on vain pakko sanoa ihmisiille, että jättävät minut rauhaan. Vaikka kuinka pitäisin toisesta, ilman vastakaikua se tuntuu pahalle. Siirryin eteenpäin rivakoin askelin. Oli pakko. En halunnut kiduttaa itseäni enää. Se kuinka toinen antaa sinun roikkua vieressä, vaikka tietää, että pidät hänestä...Se ei ole oikein.


Eilen tajusin, kuin lasia voi jotkin ihmiset voivat olla. Pelkäät, että hajoitat sen lasin, jos kosketkaan. Jokaisen kovan kuoren alta löytyy aina se herkkä, mutta kun näet selkeästi, kuin haavoittuvainen toinen on.. se pelottaa. Luulin ennen nähneeni muissa sen selkeästi, mutta eilen kaikki oli jotain aivan muuta. Kuin katsoisit ihmistä, joka on tehty ohuesta lasista. Niin monet luodit on siitä kimmonneet pois ja mietit vain milloin lasi hajoaa. 


Jos antaisin käden, ottaisiko vastaan? Luultavasti et.



Rakkaudella Kaarina

10.11.2014

Valinnat ja niiden esteet

Olen taas saapunut siihen, kun pitäisi päättää suunta omalle elämälle. Se tuntuu aina niin pelottavalle, mutta sillon tietää, että ohjakset ovat käsiissäsi. Voit päättää ihan mitä vain ja tehdä sen mukaan, tai sitten muuttaa suunnitelmaa lennosta.

Jos lähtisin ulkomaille? Tai uskallanko vaihtaa paikkakuntaa uudestaan?  Entäs jos muuttaisin lapsuuden maisemiin takaisin?

Monissa suunnitelmiissani on monia hyviä puolia, mutta kammoksun sitä kuin monta huonoa puolta löydän päätöksiistäni. Toki se on elämää ja siihen on totuttava, että tekee virheitä. Se tekee elämästä mielenkiintoista...edes se on nurjien asioiden hyvä puoli.

Haluaisin suuresti lähtä eri paikkakunnalle, vaikka olen nykyisessä paikassa asunut alle puoli vuotta. Minun piti tulla tänne opiskelemaan, mutta en saanut paikkaa. Ajattelin, että voisin kokeilla keväällä uudestaan...mutta olenko enää täällä? Olenko enää se sama ihminen, joka haluaa muuttaa maailmaa edes hitusen paremmaksi? Jokainen hetki ja jokainen sanomani asia muuttaa minua ja ympäröivää maailmaa jatkuvasti. Elämme jatkuvassa muutoksessa, vaikkei se aina siltä tunnu.

Ihmisenä olen muuttunut 5-vuodessa todella paljon. Ennen olin menossa joka paikassa, näin ihmisiä ja nautin elämästä sellaisenaan. Nyt istun kotona ja mietin mitä teen tänään. En ole enää se iloinen ja menevä ihminen, kun olin ennen. Olen koittanut etsiä sitä jatkuvasti, varsinkin alkoholin voimalla. Miksi teen itselleni niin? Tahdon vain tuntea, että olen elossa. Kuihdunko pois vai onko tämä vain väliaikaista?

Jokin osa minusta kuoli pari vuotta sitten. Erittäin kipeän eron myötä muutuin kylmäksi. Olen myös sitä koittanut etsiä. Kuulen vain sanoja siitä kuinka olen ensin niin mukavan lämpimän oloinen ja tutustuttua enemmän minuun muutun kylmäksi. Pelkäänkö päästää lähelleni ketään? Entäs jos joku pääsee lähelleni? Onko silloin tuhoni lähellä vai voinko vihdoin ja viimein antaa itselleni periksi.

Koitin sitä...koitin antaa itselleni periksi ja päästää tunteet valloilleen.. se mitä sain oli vain hymy ja toteamus että olemme kavereita.

Tahtoisin vain elää ja levittää siipeni, näyttää maailmalle, että minusta on tähän! Oli kyse ihmissuhteista, koulusta tai työstä... päästäkää minut näyttämään mihin kykenen. 


Rakkaudella Kaarina

9.11.2014

Friendzonella

Viime aikoina olen joutunut frienzonelle, eli kun olen paljastanut tunteeni toiselle, olen saanut vastaukseksi: haluan olla vain kaveri. Vaikka tämä voi kuulostaa tylylle, niin en vain ole tottunut siihen. Ymmärrän kaikkia, jotka ovat kokeneet saman..varsinki monta kertaa putkeen. Sieltä friendzonelta vaan haluaisi pois pian, koska se tuntuu siltä kuin ihmisten katseet polttaisi selkääsi merkin siitä, että et ole tarpeeksi hyvä.

Olen toipunut kaikiista aiemiista yllättävän nopeaan, mutta tämä viimeisin vetää mukanaan. Koitan pistää välit viileäksi hetkeksi aikaa, että helpottaa, mutta siellä hän vain kummittelee. Miksi ei voisi vaan tunteita pistää pois päältä? Kaikki olisi helpompaa. Pahinta tästä tekee sen, että tämä ihminen pääsee liian lähelle....ihan kun hän tietäisi mistä narusta vetää. Mutta kun koitan puhua hänelle asioistani niin, vastakaiku on turhaa. Tiedän, että hän ei ole kiinnostunut minusta. Myös hän tietää, että koitan karkottaa tunteeni.

Miksi maailmassa on ihmisiä jotka pääsevät ihosi alle, mutta sinä et pääse heidän ihonsa alle?

Katkeran suloisesti Kaarina