28.11.2014

Kun näet todellisuuden toisessa

Joskus on vain pakko sanoa ihmisiille, että jättävät minut rauhaan. Vaikka kuinka pitäisin toisesta, ilman vastakaikua se tuntuu pahalle. Siirryin eteenpäin rivakoin askelin. Oli pakko. En halunnut kiduttaa itseäni enää. Se kuinka toinen antaa sinun roikkua vieressä, vaikka tietää, että pidät hänestä...Se ei ole oikein.


Eilen tajusin, kuin lasia voi jotkin ihmiset voivat olla. Pelkäät, että hajoitat sen lasin, jos kosketkaan. Jokaisen kovan kuoren alta löytyy aina se herkkä, mutta kun näet selkeästi, kuin haavoittuvainen toinen on.. se pelottaa. Luulin ennen nähneeni muissa sen selkeästi, mutta eilen kaikki oli jotain aivan muuta. Kuin katsoisit ihmistä, joka on tehty ohuesta lasista. Niin monet luodit on siitä kimmonneet pois ja mietit vain milloin lasi hajoaa. 


Jos antaisin käden, ottaisiko vastaan? Luultavasti et.



Rakkaudella Kaarina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti