Tuhlasinpa taas vaihteeksi pari sataa kaikkeen turhaan (tai toki vakuutan itselleni tarvitsevan niitä!). Mieheni ei pidä siitä, että tuhlaan rahojani shoppailuun ja turhaan. Hänen mielestään minun pitäisi elää luontoa säästäen ja muutenkin fiksummin. Onko tämä meidän shoppailu vaan kuvitelmaa? Eli rakastamme shoppailua koska sex and the cityssä se on arkipäivää?! Olemmeko kuvitelleet itsemme kuplaan, jossa alamme pitämään asioista, koska muutkin pitävät. Tekeekö se meistä parempia? Nouseeko statusarvomme vaatekaapin myötä? Olemmeko parempia kun omistamme 20kpl uusimpia hajuvesiä? Tai sitten nykypäivänä meillä on rahaa tuhlata kaikkeen kivaan.
Muistatko itse milloin olit ostanut kaapin perällä olleen vaatteen? Minulla tulee joskus vastaan vaatteita joita en edes tiennyt olevan kaapissa! :D Vasta tilasin monta mekkoa siskoni ja hänen miehensä kihlajaisiin...huom..MONTA mekkoa. Eihän pidä tärkeänä päivänä olla mekkoa, joka ei mielytäkkään. Itselläni tulee nimittäin äärettömän inhottava olo, jos joudun pitämään vaatetta, josta en silloin satu pitämään.
Rakastan shoppailua ja tuskin tulen lopettamaan sitä, mutta ehkä hillitsen...mutta johtuuko se vaan yhteiskunnan kuvitelmasta: shoppailulla olet vain cool!koska olet sen arvoinen.
Rakkaudella: Kaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti